Ravintoa riittävästi

Projektin päämääriin päästäkseni reseptinä toimikoon vanha viisaus: kuluta enemmän kuin syöt. Napostelu on siis dumpattu ja sen sijasta pysytellään lujasti kiinni kuudessa ruokailussa:

- aamupala n. klo: 6.00

- välipala n. klo: 9.00

- lounas n. klo: 11.00

- välipala n. klo: 14.00

- päivällinen n. klo: 17.00

- iltapala n. klo: 20.00

Yli neljää tuntia ei anneta venähtää ruokailujen välille, ettei supersyöppöys pääse yllättämään. Niin ja liikutaan tietenkin superisti, mutta lajiksi valitaan joka päivälle juuri sitä, mikä milloinkin sattuu huvittamaan.

Eiliseltä ruokalistalta löytyi päivälliseksi lohikeittoa ruisleivän kera. Ruokajuomaksi vettä, aina. Pakko tunnustaa, että maito, jos jokin, on ikuinen intohimoni, joten silloin tällöin käväisen ostamassa litran valkoista herkkua kaupasta ja kippaan menemään kerralla puolet tölkistä. 

Söin eilen myös pullan ja toisen pullan ja okei, pakko myöntää, myös kolmannen. Itsensä ruoskiminen on pannassa, joten ilolla siis vain totean syöneeni ne ja olleeni superonnellinen. Nyt vakuuttelen kovasti itselleni, että pullaystäväni ovat huomattavasti onnellisempia pakkasessa kuin mahassani, siis ne vielä jäljelle jääneet...

Ryhdikkäästi liikkeelle

Lappubikinit, salsarytmit ja Havannan kuuma aurinko, parempaa motivaattoria ei ryhtiliikkeelle voi asettaa. Matka ei ole palkinto tavoitteen saavuttamisesta, tietystä kilo-tai senttimäärästä, vaan lisämotivaattori ja innostaja kun mieli harhailee sohvan nurkkaan tai leipähyllylle.

Palkinto on se fiilis kun varpaat uppoaa Havannan valkoiseen rantahiekkaan aamulenkillä ja lappubikinit tuntuu ihan just mun jutulta.

Leidi Haballe tuon ajatusmallin sisäistäminen on varmasti se isoin juttu. Tämä ei ole hetkellinen rutistus vaan ryhtiliike, jossa opitaan soveltamaan kaikkea jo opittua ja löydetään se oma ihannekroppa tuleville vuosille. Ei kaikki-mulle-heti projekti, jollaisia Leidi Haba yleensä harrastaa vaan jotain paljon haasteellisempaa ja innostavampaa.

Leidi Haba ilmoittautuu siis mukaan löytöretkelle kohti ihannekroppaa ja lappubikinejä, inspiraationa Jillian Michaels.

Leidit Haba & Herkku

Kaksi naista, kolmenkympin hujakoilla huojumassa. Kokemusta ja tietoa löytyy yllin kyllin niin treenaamisesta kuin ravinnostakin. Tällä hetkellä teoria ei kuitenkaan riitä, vaan on tullut aika suorittaa ryhtiliike, jonka myötä maaliskuussa 2011 voimme kevein mielin astella pitkin Cuban beachiä pienissä lappubikineissä.

Emme harrasta kaalikeittodiettejä, emmekä polta tupakkaa laihtumisen toivossa. Kausiluontoisesti saatamme harrastaa "ei saa syödä mitään"-lempinimellä kulkevaa muutaman viikon superbuustausta, jossa ravintomäärä lasketaan 1500-2000 kcl. Projekti siis toteutetaan järki päässä, ei jäässä, kohti pitkäaikaista tulosta. Lukijoiden mielenrauhaa lisään vielä kertomalla, että lähipiirissä pyörii myös lääkäri, jolta ei mikään jää huomaamatta, jos nimittäin tilanne alkaa muistuttamaan enemmän hulluutta kuin tervettä elämää.

Terveessä ja tiukassa kropassa asuu tietenkin myös terve mieli. Life coachingia harrastaessa etsimme uusia näkemyksiä kevyeen elämään ja projektin yksi päämäärä onkin saada tulokset aikaan käyttämällä porkkanaa ja pitämällä keppi tiukasti pöytälaatikossa.

Lady Herkku olen siis minä. Etsiskellessäni tavoitekroppaani netistä huomasin aina vain palaavani Serena Williamsin kuviin, joten tämä siis olkoon tavoitteeni. Pehmeän ulkokuoreni alta löytyy jo suht hyvä lihaspaketti, joten nyt vain viilaamaan se sieltä päivänvaloon!

Ja tässä hän nyt on, upeaakin upeampana, Serena! Tätä kohti siis menossa, tervetuloa mukaan!